Kuvajainen
Kaukana ulkomerellä vesi on kirkasta, ja pohjan voi nähdä metrien syvyydestä. Meren liplattavasta peilistä heijastuu venevaja, johon matalalta paistava aurinko valaa lämpöään. Aallot luovat siitä taideteoksia, joista yksikään ei ole samanlainen kuin edeltäjänsä. Pohjan kivet ja simpukat näyttävät tanssivan aaltojen mukana tempaisten minutkin mukaansa saariston kesään.
Kaukana ulkomerellä vesi on kirkasta, ja pohjan voi nähdä metrien syvyydestä. Meren liplattavasta peilistä heijastuu venevaja, johon matalalta paistava aurinko valaa lämpöään. Aallot luovat siitä taideteoksia, joista yksikään ei ole samanlainen kuin edeltäjänsä. Pohjan kivet ja simpukat näyttävät tanssivan aaltojen mukana tempaisten minutkin mukaansa saariston kesään.
Kaukana ulkomerellä vesi on kirkasta, ja pohjan voi nähdä metrien syvyydestä. Meren liplattavasta peilistä heijastuu venevaja, johon matalalta paistava aurinko valaa lämpöään. Aallot luovat siitä taideteoksia, joista yksikään ei ole samanlainen kuin edeltäjänsä. Pohjan kivet ja simpukat näyttävät tanssivan aaltojen mukana tempaisten minutkin mukaansa saariston kesään.
KOTIRANNOILLA – Kuvia Suomen rannikolta
Vanhin, ikuinen rakkauteni on meri, joka aaltoilee kotimaani rannoilla. Olen kuvannut sitä lapsesta saakka viettäessäni kesiä Iniön saaristossa. Kuvia on kertynyt useilta vuosikymmeniltä. Olen julkaissut siitä myös kaksi kirjaa: Kuohu – koukussa saaristoon ja Meri, joka jalkojani huuhtelee. Niitä voi tiedustella ottamalla yhteyttä. Tähän sarjaan olen koonnut muutamia mieleenpainuvimpia otoksia kotirannoilta vuosien varrelta.