Tildan torppa
Järvi-Suomen saaria kaskettiin 1600-luvulta alkaen, ja metsää poltettiin viljelysmaaksi. Kun puun arvo nousi, ”ryöstöviljelyä” ei enää katsottu hyvällä. Paikoin kaskeaminen hiipui vasta 1930-luvulla. Sen jäljiltä vanhat lehtimetsät tarjosivat elinympäristön lahoa lehtipuuta vaativille lajeille. Joissain kansallispuistoissa perinnemaiseman ja eliöstön hoitoa, kuten pienimuotoista kaskeamista, niittoa ja laidunnusta, on jatkettu, ja jokunen torppakin on säästetty.
Järvi-Suomen saaria kaskettiin 1600-luvulta alkaen, ja metsää poltettiin viljelysmaaksi. Kun puun arvo nousi, ”ryöstöviljelyä” ei enää katsottu hyvällä. Paikoin kaskeaminen hiipui vasta 1930-luvulla. Sen jäljiltä vanhat lehtimetsät tarjosivat elinympäristön lahoa lehtipuuta vaativille lajeille. Joissain kansallispuistoissa perinnemaiseman ja eliöstön hoitoa, kuten pienimuotoista kaskeamista, niittoa ja laidunnusta, on jatkettu, ja jokunen torppakin on säästetty.
Järvi-Suomen saaria kaskettiin 1600-luvulta alkaen, ja metsää poltettiin viljelysmaaksi. Kun puun arvo nousi, ”ryöstöviljelyä” ei enää katsottu hyvällä. Paikoin kaskeaminen hiipui vasta 1930-luvulla. Sen jäljiltä vanhat lehtimetsät tarjosivat elinympäristön lahoa lehtipuuta vaativille lajeille. Joissain kansallispuistoissa perinnemaiseman ja eliöstön hoitoa, kuten pienimuotoista kaskeamista, niittoa ja laidunnusta, on jatkettu, ja jokunen torppakin on säästetty.
KOTIRANNOILLA – Kuvia Suomen rannikolta
Vanhin, ikuinen rakkauteni on meri, joka aaltoilee kotimaani rannoilla. Olen kuvannut sitä lapsesta saakka viettäessäni kesiä Iniön saaristossa. Kuvia on kertynyt useilta vuosikymmeniltä. Olen julkaissut siitä myös kaksi kirjaa: Kuohu – koukussa saaristoon ja Meri, joka jalkojani huuhtelee. Niitä voi tiedustella ottamalla yhteyttä. Tähän sarjaan olen koonnut muutamia mieleenpainuvimpia otoksia kotirannoilta vuosien varrelta.