Rantaraanu
Vihreänä vesirajassa liehuu ahdinpartaa, muinaisen veden jumalan leukakarvaa. Rihmainen huisku huojuu laineiden ikuisessa tahdissa. Merenpinnan ollessa matalalla, kuten keväällä ja alkukesällä usein, kuiville jääneet partakarvat muuttuvat valkoisiksi kuin vanhalla ukolla. Levien suortuvista muodostuu rannalle kauniisti kirjailtuja raanuja.
Vihreänä vesirajassa liehuu ahdinpartaa, muinaisen veden jumalan leukakarvaa. Rihmainen huisku huojuu laineiden ikuisessa tahdissa. Merenpinnan ollessa matalalla, kuten keväällä ja alkukesällä usein, kuiville jääneet partakarvat muuttuvat valkoisiksi kuin vanhalla ukolla. Levien suortuvista muodostuu rannalle kauniisti kirjailtuja raanuja.
Vihreänä vesirajassa liehuu ahdinpartaa, muinaisen veden jumalan leukakarvaa. Rihmainen huisku huojuu laineiden ikuisessa tahdissa. Merenpinnan ollessa matalalla, kuten keväällä ja alkukesällä usein, kuiville jääneet partakarvat muuttuvat valkoisiksi kuin vanhalla ukolla. Levien suortuvista muodostuu rannalle kauniisti kirjailtuja raanuja.
KOTIRANNOILLA – Kuvia Suomen rannikolta
Vanhin, ikuinen rakkauteni on meri, joka aaltoilee kotimaani rannoilla. Olen kuvannut sitä lapsesta saakka viettäessäni kesiä Iniön saaristossa. Kuvia on kertynyt useilta vuosikymmeniltä. Olen julkaissut siitä myös kaksi kirjaa: Kuohu – koukussa saaristoon ja Meri, joka jalkojani huuhtelee. Niitä voi tiedustella ottamalla yhteyttä. Tähän sarjaan olen koonnut muutamia mieleenpainuvimpia otoksia kotirannoilta vuosien varrelta.