Ruosteinen tynnyri
Peltitynnyreissä oli keväisin tapana polttaa syys- ja talvimyrskyjen pudottamat oksat ja risut. Ennen paperin ja pahvin kierrätystä poltettiin myös monet palavat roskat. Oli jännittävää seurata, miten tynnyrin pinta reagoi palamisen edetessä. Vaikka metallitynnyri palveli pitkään, kuumakäsittely nopeutti tynnyrin ruostumista. Se tarkkailu oli mielenkiintoista puuhaa.
Peltitynnyreissä oli keväisin tapana polttaa syys- ja talvimyrskyjen pudottamat oksat ja risut. Ennen paperin ja pahvin kierrätystä poltettiin myös monet palavat roskat. Oli jännittävää seurata, miten tynnyrin pinta reagoi palamisen edetessä. Vaikka metallitynnyri palveli pitkään, kuumakäsittely nopeutti tynnyrin ruostumista. Se tarkkailu oli mielenkiintoista puuhaa.
Peltitynnyreissä oli keväisin tapana polttaa syys- ja talvimyrskyjen pudottamat oksat ja risut. Ennen paperin ja pahvin kierrätystä poltettiin myös monet palavat roskat. Oli jännittävää seurata, miten tynnyrin pinta reagoi palamisen edetessä. Vaikka metallitynnyri palveli pitkään, kuumakäsittely nopeutti tynnyrin ruostumista. Se tarkkailu oli mielenkiintoista puuhaa.
RAUTAA & ROJUA – Vastalääkettä kauneuskliseille
Tieteen termipankki määrittelee kauneuden esteettiseksi ominaisuudeksi, jota yleisesti pidetään esteettisen arvon lajina. Filosofi Platonin mukaan kauneus on tosiolevainen, joka voidaan tajuta järjellä, mutta jonka vajavaisia heijastuksia voidaan havaita aistinvaraisestikin. Aristoteles taas puolusti tarkoituksenmukaisuuden periaatetta. Näiden käsitysten vastakohta on se, että kauneus on perin subjektiivinen arvo, eli kauneus on katsojan silmässä. Myös rumuus on katsojan silmässä. Rappioromantiikka, rumuuden kauneus, taas on aatesuuntaus, joka syntyi jo 1700-luvun loppupuolella. Sen mukaan kohteen voi kokea kauniiksi yksinkertaisesti siksi, että sen katselu tuottaa mielihyvää.